Slide
Kuva: Maiju Rautio

Alkaisinko kasvattajaksi?

Koirankasvattajan rooliin liittyy monenlaisia vastuita, velvollisuuksia ja suosituksia, joista on hyvä olla tietoinen ennen kuin pennuttamisen suunnittelussa ryhtyy toteutukseen. Kennelliiton yleisestä jalostusstrategiasta on luettavissa perusperiaatteita koirien jalostukseen liittyen. Siellä mainitaan esimerkiksi se, että jalostukseen käytettävien koirien tulisi olla rodun keskitasoa parempia halutuissa ominaisuuksissa. Lisäksi pääperiaatteisiin kuuluu se, että koiran tulee olla ulkomuodoltaan ja luonteeltaan rodunomainen, eikä sillä saa olla arkielämää haittaavia vaivoja tai ominaisuuksia.

Pentuetta suunnittelevan kannattaa ihan ensimmäisenä suunnata Kennelliiton Kasvattajan peruskurssille. Vaikka aikomuksena olisi teettää omalla koiralla vain yksi pentue kasvattajan peruskurssilta saa hyvän pohjatiedon pentueen suunnitteluun, synnytykseen ja pentueen hoitoon, kasvatukseen liittyvistä säännöistä ja määräyksistä sekä kasvattajan vastuista ja velvollisuuksista. Peruskursseja järjestetään vuosittain eri kennelpiireissä.

JALOSTUSKOIRA?

Narttukoiran omistajalle saattaa herätä ajatus pentujen teettämisestä omalla koirallaan, kun onhan se nyt luonteeltaan niin mukava. Huhupuheissa kuullaan puhuttavan, että nartulle tulisi vähemmän nisäkasvaimia tai kohtutulehduksen riski pienenisi, kunhan se tekee pennut. Nämä ovat tosiaankin vain huhupuheita, eikä niitä tulisi käyttää argumentoinnissa pennuttaako vaiko eikö.

Kun ryhtyy pohtimaan olisiko narttu ns. jalostuskelpoinen, on syytä ottaa vaaleanpunaiset lasit pois silmiltään ja arvioida täysin realistisesti nartun ominaisuuksia. Ihan ensimmäisenä on syytä tutustua rodun Jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO). Tästä dokumentista saat kattavan kuvan rodun jalostuksen nykytilasta ja mitä jalostuskäyttöä suunnitellessa tulee huomioida ulkonäön, luonteen ja terveyden suhteen. Lue myös läpi rotuyhdistyksen laatimat jalostussuositukset. Kun näihin on tutustuttu ajatuksella on aika katsoa kriittisesti omaa koiraa. Onko koira terve, mitä terveystarkastuksia sille on tehty? Kääpiösnautserit ovat 1.1.2011 lähtien kuuluneet PEVISA-ohjelmaan (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), jossa määritetään rekisteröintiin vaadittavat terveysulokset. Kääpiösnautsereiden rekisteröintiä varten tulee molemmilla vanhemmilla olla astutushetkellä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto on voimassa tutkimushetkestä lähtien aina 12kk, jonka jälkeen se tulee uusia, mikäli jalostuskäyttö on suunnitteilla. Silmätarkastus suositellaan tehtäväksi hyvissä ajoin ennen juoksun alkamista, johtuen vähäisestä silmätarkastuseläinlääkäreiden määrästä.

Silmätarkastuslausunnon lisäksi terveyttä arvioidessa tulee huomioida koko koiran elämän terveys. Onko koira elänyt niin kutsuttua eläinlääkärivapaata elämää, vai onko sen eliniän aikana eläinlääkärin vastaanotolla vietetty useampikin hetki? Onko koiralla ruoka-aine- tai muita -allergioita, onko sillä ollut toistuvia tulehduksia? Tähän ei ole varsinaisesti suoraa vastausta milloin koira voidaan määrittää terveytensä kannalta jalostuskelpoiseksi, mutta maalaisjärjen käyttäminen ja esimerkiksi eläinlääkärin tai toisen kokeneen kasvattajan konsultoiminen ei ole pahitteeksi tätä pohtiessa.

Ulkomuodosta tulisi arvioida onko narttu rodunomainen, eli käytännössä onko se käynyt näyttelyissä tai jalostustarkastuksessa ja millaisen tuloksen se on niistä saanut. Mikäli tuloksia ei ole, onko esimerkiksi koiran kasvattaja arvioinut sen ulkomuotoa millaiseksi? Jalostukseen käytettävän koiran ei tarvitse olla se menestystä niittänyt kehäkettu, mutta tulisi olla tietoinen millaisia ominaisuuksia sillä on, mitkä ovat hyviä puolia ja mitä pitäisi mahdollisessa jalostuksessa pyrkiä parantamaan. Kennelliitto ei vaadi rekisteröintiä varten yksittäisiltä roduilta näyttelytuloksia, mutta rotujärjestöt voivat asettaa omat suosituksensa ja esimerkiksi rodun pentuvälitykseen pääsemiseen omat kriteerinsä. Tällaiset kriteerit on myös Suomen Kääpiösnautserikerholla, voit lukea ne täältä: Pentuvälityksen säännöt.

Nartun luonnetta tulisi arvioida myös, sillä se viettää monta pentujen kehitykselle tärkeää viikkoa niiden kanssa antaen esimerkkejä elämän eri tilanteissa toimimiseen. Jalostukseen käytettävän koiran tulisi olla hyvähermoinen ja selviytyä ongelmitta kaikista arkielämän tilanteista. Tällaisen koiran ollessa kyseessä sen todennäköisyys periyttää jälkeläisilleen arkielämää haittaavia luonneominaisuuksia on mahdollisimman pieni. Koiran luonneominaisuuksia voidaan arvioida tarkemmin luonnetestillä tai luonnekuvauksella. Arkaa, epävarmaa tai vihaista narttua ei tulisi käyttää jalostukseen.

Sen oman nartun lisäksi tulisi kaikkia edellä mainittuja asioita selvittää myös sen lähisukulaisilta. Moni sairaus on esimerkiksi perinnöllinen, jolloin on hyvä tietää mitä koiran sukutaulussa mahdollisesti liikkuu. Koiran kasvattaja on tässä vaiheessa yleensä paras reitti vastausten löytämiseen. Vastuullinen ja eettisesti toimiva kasvattaja tietää omien koiriensa taustat ja pystyy niistä myös rehellisesti kertomaan. Vaikka oma yksittäinen koira olisikin näyttelykehien kuningatar tai muuten jalostuskäyttöä ajatellen ominaisuuksiltaan erinomainen, voi sen lähisuvusta tulla jokin jalostuskäyttöä estävä asia vastaan. Jos kaikki edellä mainitut asiat on todettu nartun kohdalla täyttyvän, voisi karkeasti arvioiden sanoa koiranolevan jalostukseen soveltuva. Silloin ollaan vasta alussa mahdollisen pentueen suunnittelua ajatellen.

  • Ilmoittaudu Kennelliiton kasvattajan peruskurssille saadaksesi perustiedot koirankasvatuksesta
  • Tutustu Kennelliiton yleiseen jalostusstrategiaan, rodun Jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), rotuyhdistyksen jalostussuosituksiin ja rotukohtaisiin rekisteröintiehtoihin (PEVISA)
  • Arvioi realistisesi narttusi ulkonäköä, luonnetta ja terveyttä – onko nartusta hyväksi emäksi ja suvun jatkajaksi? Onko narttu rodunomainen ja onko sillä annettavaa koko rodulle?
  • Käytä koira virallisessa silmätarkastuksessa. Tarkastuslausunto on voimassa 12 kuukautta.
  • Perehdy koiran lähisukuun ja ota selvää mahdollisista sukulaisilla olevista sairauksista ja millaisia sairauksia sukulaisten jälkeläisillä on ilmennyt. Hyödynnä koirasi kasvattajan/kasvattajien tietämystä tästä asiasta

PENTUPROSESSI

Kun nartusta on arvioitu kriittisesti sen ominaisuudet, sen heikkoudet ja vahvuudet ovat löytyneet. Uroksen etsimisessä ja valitsemisessa tulisi nyt käyttää tätä arviointia hyväkseen ja löytää yhdistelmän toiseksi osapuoleksi sopiva kandidaatti, joka myös täyttää kaikki jalostukseen soveltuvan koiran kriteerit. Yhdistelmän koirien tulisi täydentää toisiaan, eikä siinä tulisi kerrata esimerkiksi samaa rakenteellista heikkoutta. Uroksen valinnassa tulee ottaa huomioon myös sukutaulujen yhteensopivuus, joka voi ensikertalaisesta kasvattajasta tuntua heprealta. Tässä vaiheessa on taas hyvä kääntyä kokeneemman puoleen, on se sitten oman koirasi kasvattaja, uroksen kasvattaja tai joku ulkopuolinen henkilö. Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä löytyvät kaikki Suomeen rekisteröidyt koirat. Järjestelmässä pystyy myös tekemään koeparituksia, jolloin nähdään millainen vanhempien yhdistetty sukutaulu on ja onko vanhemmilla paljon yhteisiä sukulaisia, joka vaikuttaa sukusiitosasteen muodostumiseen. Kuvien perusteella jalostuspäätöstä ei tulisi tehdä, sillä kuvat voivat valehdella, eikä niistä pysty näkemään koiran luonnetta.

Mistä löytyy sopivia urosehdokkaita? Useimmat kasvattajat kohtaavat sulhaskandidaatteja koiranäyttelyissä, jotka ovatkin hyvä väylä nähdä kerralla useita erilaisia koiria ja kysyttäessä niitä yleensä pääsee myös omin käsin tunnustelemaan ja arvioimaan. Rotuyhdistyksen jalostusuroslista on myös hyödyntämisen arvoinen. Kannattaa myös keskustella koiran kasvattajan ja muiden kasvattajien sekä rodun harrastajien kanssa mahdollisesti nartulle sopivasta uroksesta. Harvoin se paras ja sopivin vaihtoehto on ihan naapurissa, vaan voi joutua lähtemään pidemmällekin reissulle sopivaa sulhasta tapaamaan.

Kun mieluinen uros on löytynyt, tulee olla hyvissä ajoin ennen oletettua juoksun alkamista yhteydessä koiran omistajaan, kertoa hänelle omasta koirasta ja perustella hänelle miksi juuri tätä urosta olisi kiinnostunut käyttämään jalostukseen. Valveutunut uroksen omistaja arvioi myös itse yhdistelmän ja tekee päätöksen oman uroksensa antamisesta jalostuskäyttöön. Kaiken mennessä hyvin on nartulle löytynyt sopiva uros ja pennutussuunnitelmissa menty taas yksi askel eteenpäin.

Kun uroksen omistajan kanssa ollaan yhtä mieltä siitä, että tämä paritus on kannattavaa toteuttaa viimeistään tässä vaiheessa on aika käyttää molemmat koirat vähintään PEVISA:n vaatimassa virallisessa silmätarkastuksessa. Nykypäivänä pennunostajat alkavat olla valveutuneita ja arvostavat myös muita tehtyjä terveystutkimuksia, esimerkiksi luustokuvauksia ja/tai geenitestejä. Mikäli silmätarkastuksessa tai mahdollisissa muissa tutkimuksissa ilmenee jotain poikkeavaa on vielä syytä pohtia tullaanko pentue toteuttamaan. Jos kaikki on hyvin seuraavaksi odotellaan juoksujen alkamista.

Nartun juoksun alkaessa tiedotetaan tästä myös uroksen omistajaa ja sovitaan tulevasta astutuksesta. Yleensä nartun kanssa mennään uroksen luo. Sopiva astutuspäivä on koira- ja joskus myös juoksukohtainen, yleensä tämä osuu 10-14 vrk välille juoksujen alkamisesta.
Ennen astutusreissulle lähtöä on syytä sopia etukäteen uroksen omistajan kanssa astutusmaksusta (nk. hyppymaksu) sekä pentumaksusta, joka maksetaan yleensä 5-7 viikon ikäisistä pennuista. Uroksen omistajan kanssa täytetään Kennelliiton astutussopimus, josta käyvät ilmi mm. sovitut maksusummat, mahdollinen uudelleenastutusmahdollisuus mikäli narttu jää tyhjäksi jne.

Astutusreissulle lähtiessä tähän on syytä varata aikaa. Joskus ensimmäinen yrityspäivä ei ole paras mahdollinen ja uroksen luo voi joutua tekemään useamman matkan peräkkäisinä päivinä. On tavallista, että nartun kanssa ollaan liian ajoissa liikenteessä eikä koirien tavatessa uros ole välttämättä kiinnostunut nartusta tai päin vastoin, narttu ei välttämättä anna astua, uros ei yrityksistä huolimatta onnistu astumaan narttua…. Mikäli astutusyritykset menevät useina päivinä pieleen ja nartun ns. tärppipäivät alkavat olla selkeästi ohi on hyvä ottaa taas askel taaksepäin ja miettiä mikä on vikana: ollaanko liian ajoissa/myöhässä liikkeellä, onko nartulla ja/tai uroksella normaali lisääntymisvietti, voiko koirilla/koiralla olla jotain fyysistä estettä ettei astuminen luonnollisesti onnistu, ovatko koirat toisilleen sopivia vai olisiko joku muu uros nartulle kuitenkin parempi. Joskus luonnollisen astutuksen epäonnistuessa halutaan turvautua keinosiemennykseen ja varmistaa tällä tavalla nartun tulo kantavaksi, mutta valitettavasti mikäli astutuksen epäonnistuminen johtuu esimerkiksi huonosta lisääntymisvietistä tai fyysisestä esteestä tämä voi olla taas edessä seuraavan sukupolven pennutuksen tullessa ajankohtaiseksi. Normaali kääpiösnautseri sukukypsäksi tullessaan kykenee toimimaan astutustilanteessa luonnollisten viettien varassa eikä astutuksen onnistumiseen vaadita paljon jos lainkaan ihmisten apua.

  • Hyödynnä uroksen etsimiseen koiranäyttelyitä, rotuyhdistyksen ylläpitämää jalostusuroslistaa sekä koirasi kasvattajaa, muita kasvattajia ja rodun harrastajia.
  • Jalostustoimikunnalta saat yleisluontoista opastusta yhdistelmän mietintään.
  • Pohdi narttusi hyviä ja huonoja puolia ja pyri löytämään uros, joka kompensoi narttusi ominaisuuksia.
  • Tutustu koirien sukutauluihin: eiväthän koirat ole keskenään lähisukulaisia? Onhan sukusiitosaste maltillinen (JTO: suositus 4-5 polvella laskettuna alle 6,25 %)? Tiedänkö riittävästi sukutauluissa esiintyvien koirien sairauksista?
  • Ole yhteydessä hyvissä ajoin sopivalta vaikuttavan uroksen omistajaan. Kerro nartustasi ja ajatuksistasi uroksen käytöstä juuri tälle nartulle, mitä tältä paritukselta haet.
  • Mikäli astutuksesta päästään sopuun sekä uros ja narttu tulee käyttää virallisessa silmätutkimuksessa ennen juoksun alkua.
  • Tiedota alkaneista juoksuista mahdollisimman pian uroksen omistajaa ja sovi astutukseen liittyvistä asioista (koska, missä, rahalliset korvaukset jne.).

ONKO MINUSTA KASVATTAJAKSI?

Kasvattajaksi haluavan tulee koiran lisäksi arvioida myös itseään, oletko sinä valmis ryhtymään koko pennuttamisprosessiin? Tulisi arvioida löytyykö itseltä tarpeeksi tiedollista taitoa esimerkiksi synnytyksessä toimimiseen, jos vaikka jokin sattuisikin menemään vikaan. Jos on itsestään tässä vaiheessa epävarma, tulee seuraavaksi miettiä ympäriltä ja lähialueilta löytyviä kokeneempia kasvattajia, olisiko heistä apua sinulle. Kantoaikana tai synnytyksessä voi ilmetä monia eri ongelmia, joista on hyvä olla tietoinen jo ennen niiden mahdollista tapahtumista, jotta osaat toimia tilanteen kohdalle sattuessa oikein. Asiat voivat mennä myös niin pahasti pieleen, että myös pentujen tai nartun menettäminen on mahdollista. Ongelmat on hyvä tiedostaa ja niihin varautua, mutta myös liiallinen panikointi tai stressaaminen on haitallista.

Pennut ovat syntymähetkestään laskettuna luovutusikäisiä aikaisintaan 7 viikkoisena, jota ennen niistä tulee jo ihan taloudellisiakin kuluja vaikka kaikki menisikin oppikirjan mukaan. Emä tulee ruokkia ja hoitaa hyvin, samoin pennut. Esimerkkejä muista kuluista on esimerkiksi mikrosirutus ennen rekisteröintiä, pentujen eläinlääkärintarkastus ennen luovuttamista sekä uroksen omistajalle maksettava astutuspalkkio. Kaikki nämä kustannukset tapahtuvat ennen kuin pennuista saadaan myyntihinta, joten taloudellinen satsaaminen ei ole pahitteeksi. Tässä skenaariossa kun kaikki on mennyt hyvin, eikä esimerkiksi eläinlääkärin palveluita ole tarvinnut käyttää synnytys- tai muissa ongelmissa.

Vastuullinen kasvattaja omaa välttämättömät ja tärkeät tiedot myös pentujen ja koirien hoitamisesta. Ne on pystyttävä välittämään myös pennun ostajille, sekä neuvomaan heitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, siitä hetkestä lähtien kun mahdollinen ostaja tutustuu rotuun ihan siihen hetkeen saakka, kun sen pennun kanssa tulee jokin ongelma. Pentujen ostajalle tulee pystyä rehellisesti kertomaan rodussa esiintyvistä yleisimmistä sairauksista ja etenkin juuri kyseisen yhdistelmän mahdollisista riskeistä. Riskitöntä sukua tai yhdistelmää ei ole olemassakaan, mutta nämä on kyettävä näkemään ja arvioimaan. Joskus mahdollisimmankin hyvin valmistellusta yhdistelmästä tulee esille jotain negatiivista, jolloin kasvattajan vastuu taas korostuu. Kuinka toimit mahdollisen seuraavan pentueen kohdalla tämänkin asian suhteen?