Rodun historia

Kääpiösnautseri on saksalainen rotu, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia maatilojen hälyttävänä pihavahtina ja jyrsijöiden hävittäjänä. Karkea karva oli säänkestävä ja helppohoitoinen, parta suojasi koiraa jyrsijöiden puremilta. Myöhemmin koirilta alettiin typistää korvia ja häntiä puremien välttämiseksi.

Snautserinkaltaisten koirien olemassaolosta löytyy todisteita niin veistos- kuin maalaustaiteestakin jo 1400-luvulta. Snautsereiden alkuaikoina tämän tyyppisiä karkeakarvaisia koiria kutsuttiin karkeakarvaisiksi pinsereiksi. Sana ”schnauzer” oli ensimmäistä kertaa käytössä koirakirjallisuudessa v. 1842, kun sveitsiläinen kirjailija Jeremias Gotthelf käytti sitä synonyyminä karkeakarvaisille pinsereille.  Rodun nimen vakiintumisesta snautseriksi kerrotaan, että vuoden 1879 Hannoverin kansainväliseen koiranäyttelyyn oli ilmoitettu kolme karkeakarvaista pinseriä, joista voittajaksi valittiin koira nimeltä Schnauzer. Muutama vuosi tämän jälkeen karkea- ja sileäkarvaiset pinserit eriytyivät omiksi roduikseen, joista karkeakarvainen versio nimettiin schnauzeriksi tämän Schnauzer-nimisen koiran mukaan. Saksan sana ”die Schnauze” tarkoittaa kuonoa.
Kääpiösnautsereita ja keskikokoisia snautsereita tiedetään jalostetun erillään 1880-luvulta lähtien. Yleisen teorian mukaan kääpiösnautseri on syntynyt risteyttämällä keskikokoisia snautsereita ja apinapinsereitä sekä muita pienempiä ns. pihakoiria.

Vanhin tiedetty kääpiösnautseri on v. 1888 syntynyt musta narttu Findel, mutta ensimmäinen rekisteröity kääpiösnautseri on v. 1898 syntynyt Jocco Fulda-Lilliput. Rodun alkuaikoina koirat rekisteröitiin ulkoisen olemuksen mukaan, esimerkiksi kääpiösnautseriksi rekisteröidyn koiran toinen vanhempi saattoi olla kääpiöpinseri. Kääpiösnautsereissa oli paljon eri variaatioita niin ulkonäössä kuin karvan laadussa. Ennen kuin korvien typistämisestä tuli tapa, kääpiösnautsereilla nähtiin mm. roikkuvia spanielityyppisiä korvia ja ruusukorvia. Karva saattoi olla sileää, karkeaa, laineikasta ja jopa silkkistä.
Nykyajan kääpiösnautsereilla on virallisesti neljä eri väriä, mutta aikoinaan rodun värikirjo oli paljon laajempi. Ensimmäinen karkeakarvaisten pinsereiden rotumääritelmä vuodelta 1880 tunnustaa lukuisia värejä aina punaisesta suklaanruskeaan ja keltaisesta harmaan eri sävyihin. Myös laikulliset ja merkkiväriset olivat hyväksyttyjä värejä. Saksan koirarekisteriin ensimmäisinä rekisteröidyt 14 kääpiösnautseria oli kirjavaa sakkia: mustia oli kolme, keltaisia 7, kaksi oli mustia ruskein merkein ja kaksi pippuri&suolan värisiä.

Rotutyypin vakiintuessa rotumääritelmään tehtiin muutoksia. Vuoden 1907 versiossa värien määrää oli karsittu, siinä hyväksyttiin enää pippuri&suola ja sen eri sävyt sekä musta. Tuohon aikaan kasvattajien tietämys genetiikasta oli vähäistä, ja pennut, joiden väri ei ollut rotumääritelmän mukainen, yleensä lopetettiin pian syntymän jälkeen. Niitä pidettiin värinsä takia luonnonoikkuina. Musta-hopean väriset pennut saatettiin aluksi virheellisesti rekisteröidä pippuri&suolan värisiksi, varsinaisesti väri hyväksyttiin Saksan Pinseri-Snautserikerhossa 1968 ja FCI tunnusti värin 1976.

Mustista vanhemmista on kautta rodun historian syntynyt valkoisia kääpiösnautsereita. Ensimmäinen tunnettu valkoinen kääpiösnautseri oli Mucki VD Werneburg, se syntyi Saksassa mustista kääpiösnautserivanhemmista vuonna 1914, ja 1940-luvun lopulla saksalainen Irmgard Sauer kasvatti valkoisia kääpiösnautsereita nimellä v. Grunewald. Väri kuitenkin hyväksyttiin Saksassa viralliseksi vasta vuonna 1979.

Kolme kantaurosta

Rodun varsinaisina kantauroksina pidetään kolmea 1900-luvun alussa syntynyttä urosta, jotka kaikki olivat aikansa valioita ja joita käytettiin jalostuksessa useita kertoja.

Vanhin näistä uroksista oli vuonna 1902 syntynyt Peter v. Westerberg. Väritykseltään se oli musta, ja sitä on kuvailtu seuraavasti: ”- hyvä pään pituus, muoto ja ilme ei enää muistuta apinapinseriä, tiheä karva, tasapainoinen luusto ja harmoninen ulkonäkö.” Sen perimässä arvellaan olevan enemmän apinapinseriä kuin muissa linjoissa ja vähän jos lainkaan pinseriä, koska se ei jättänyt koskaan lyhytkarvaisia jälkeläisiä. Peterillä oli peräti 55 pentuetta, ja sen rooli on ollut merkittävä mustan värimuunnoksen kehityksessä.

Toiseksi vanhin uros oli Prinz v. Rheinstein, s. 1903. Prinz oli väritykseltään musta keltaisin merkein, ja tätä väriä se on siirtänyt myös jälkeläisilleen. Prinzin arvellaan olleen kääpiöpinserin ja apinapinserin risteytys. Sitä kuvailtiin kääpiösnautserin mallikuvaksi niin väriltään, rakenteeltaan kuin turkin laadultaan, Peteriä voimakasluustoisemmaksi, karkeakarvaiseksi ja tummasilmäiseksi. Kerrotaan, että juuri Prinzin linjasta tuli kaunispäisimpiä koiria ja että sitä käytettiin rotutyypin kehittämisessä.

Kolmas uros oli v. 1904 syntynyt Lord. Frankfurtin näyttelyssä vuonna 1906 Lord vei ensimmäisen palkinnon Peter v. Westerbergin ja Prinz v. Rheinsteinin voitokkaan jälkeläisen Stift v. Chmnitztalin kuonon edestä. Lordin kuvaillaan olleen ”neliömäinen, kauttaaltaan harmoninen, luustoltaan ja turkiltaan voittamaton, luonteeltaan, olemukseltaan ja liikkeiltään tyypillinen snautseri”. Väriltään Lord oli uroksista kaikista vaalein, kellertävän harmaa. Lordia pidetään tärkeänä pippuri&suola-väristen kääpiösnautsereiden kehitykselle.

Nykyisessä muodossaan kääpiösnautsereita on ollut Saksassa vuodesta 1910. Persoonallisen ulkonäkönsä, perhekeskeisen luonteensa ja monipuolisten harrastusominaisuuksien takia kääpiösnautserista on tullut suosittu rotu monissa maissa ja sitä löytyy kaikista maanosista.

Kääpiösnautserit Suomessa

Ensimmäiset kääpiösnautserit rekisteröitiin Suomessa v. 1956. Koirat olivat mustat Ruotsista tuodut Björkedals Sessan (1955), Björkedals Prins (1956) ja Saksasta tuotu Tünnes v. Eichborn (s. 1957). Koirat omisti Maria Åkerblom, joka oli aikoinaan Suomen ensimmäisiä ja myös suurimpia mustien kääpiösnautserein kasvattajia. Ensimmäinen Suomessa syntynyt musta kääpiösnautseripentue oli Åkerblomin kasvattama, se syntyi v. 1957.

Vuonna 1956 Suomessa rekisteröitiin ensimmäiset pippuri&suola-väriset kääpiösnautserit Menninkäien ja Kylli, molemmat hollantilaisen v. Neu-Drosedow-kennelin kasvattamia. Näistä koirista syntyi myös ensimmäinen suomalainen pippuri&suola-pentue vuonna 1958, kasvattaja oli Menninkäien ja Kyllin omistaja Hannele Aaltonen.

Ensimmäiset musta-hopeat kääpiösnautserit saapuivat Suomeen 1979. Koirat olivat Schnauzi’s Melissa ja Schnauzi’s Chuck, omistaja Soile Bister. Karanteenissa Schnauzi’s Melissa synnytti 5 pentua, jotka rekisteröitiin Bisterin Trixer-kennelnimelle. Pentue oli ensimmäinen Suomessa syntynyt ja Suomeen rekisteröity musta-hopea pentue.

Valkoisten kääpiösnautsereiden tuloa saatiin odotella aina 1990-luvun lopulle asti. Ensimmäinen Suomeen tuotu valkoinen kääpiösnautseri oli italialainen vuonna 1995 syntynyt uros Jasonking, omistaja Sirkku Haapalainen (kennel Kuuraparran).