Rotukuvaus

Rotumääritelmä Suomen kennelliiton sivuilla

Ulkomuoto

Kääpiösnautserin rotumääritelmä on kokoa lukuunottamatta sama kuin keskikokoisen snautserin. Se on vahva, silti elegantti, neliömäinen temperamenttinen karkeakarvainen koira. Sillä on jalo pitkänomainen pää, tuuheat kulmakarvat ja parta, ilme on tarkkaavainen ja jopa röyhkeä. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset normaalit ja liikkeet maatavoittavat. Kääpiösnautserin värit Suomessa ovat musta, pippuri&suola (harmaa), musta-hopea ja valkoinen. Koko on 30-35 cm.

Luonne ja käyttöominaisuudet

Kääpiösnautseri on vanhan ajan pihavahti, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy yhä tämän päivän koirissa.
Kääpiösnautseri on älykäs ja temperamenttinen, reipas pieni koira, joka kaipaa tekemistä ja viihtyy lenkkipoluilla. Laiskaksi sohvakoiraksi siitä ei ole, vaan ennemmin aktiivisen ihmisen toveriksi ulkoiluun kuin myös tottelevaisuus- ja agilitykilpailuihin.

Kääpiösnautseri on valpas, ympäristöään tarkkaileva ja sillä on nopea reaktiokyky. Tyypillisesti ”käppänä” huomaa kotiinsa saapuvat vieraat nopeammin kuin isäntäväki ja ilmoittaa tulijoista äänellään. Se noteeraa vieraat ja käy nämä haistelemassa, mutta ei ole liiemmin kiinnostunut seurustelemaan vieraiden kanssa. Oma perhe on sille tärkein. Käppänä onkin mielellään mukana kaikissa isäntäväen arkiaskareissa, oli se sitten pihan haravointi, autonrassaus tai ruuanlaitto.
Pienestä koostaan huolimatta kääpiösnautseri on hyvä vahti, joka ei pelkää puolustaa isäntäänsä ja omaa reviiriään. Useimmat kääpiösnautserit käyttävät herkästi ääntään, haukkuherkkyys kannattaa huomioida käppänää hankkiessa.

Monilla kääpiösnautsereilla on yhä vanhat rottakoiran vietit tallella, joten koira voi olla kiinnostunut käyttämään nenäänsä ja saattaa sännätä ojanpohjalla vipeltävän jyrsijän perään.

Näyttelysuosiossa rotu on ollut aina, mutta viime vuosina se on saavuttanut suosiota ja menestystä harrastuskoirana, agilityssa jopa huipulle saakka. Agility-ja tokokentillä kääpiösnautseri on nykyään jo tavallinen näky, lisäksi käppänöiden kanssa harrastetaan rally-tokoa, nose workia ja koiratanssia. Muutamia koiria on nähty myös rodulle harvinaisemmissa koemuodoissa, kuten metsästyskoirien jäljestämiskokeissa.

Kääpiösnautserin hoito

Ruokinta:
Pienenä ja aktiivisena koirana kääpiösnautseri tarvitsee hyvinvointinsa tueksi laadukasta ravintoa pennusta lähtien. Keskustele kasvattajan kanssa pennun ruokinnasta: aluksi on hyvä pysyä samassa ruokavaliossa, mihin pentu on tottunut kasvattajan luona. Kuten minkä tahansa koiran kohdalla, kääpiösnautserinkin ruokinnassa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että sille tarjotussa ruuassa on paljon laadukasta eläinproteiinia. Pienikokoisen rodun ollessa kyseessä ruoka-annosten kokoon on syytä kiinnittää huomiota, ettei koiralle pääse kertymään ylimääräistä painoa. Sopiva ruoka-annosten määrä on koirakohtainen riippuen mm. sukupuolesta ja aktiivisuudesta. Koira on silloin sopivan painoinen, kun sen kylkiä tunnustellessa kylkiluut tuntuvat samalta kuin avatun kämmenen rystyspuoli – kylkiluut saavat tuntua, mutta eivät näkyä ihon alla.

Liikunta:
Toimeliaana rotuna kääpiösnautseri nauttii liikunnasta, jota sille tulisi tarjota päivittäin lenkkeilyn tai muun aktiviteetin muodossa. Erilaisten harrastuslajien harjoitteleminen lujittaa omistajan ja koiran välistä suhdetta, samalla kun koira aktivoituu ja pääsee käyttämään aivonystyröitään uusien taitojen opetteluun.
Kääpiösnautserin kaksikerroksinen turkki lämmittää ja suojaa koiraa sateelta ja lumelta, mutta kylmillä ilmoilla kävelylenkkien ajaksi koiralle on syytä pukea lämmittävää asustetta päälle paleltumien ja lihasjumien ehkäisemiseksi.

Terveydenhoito:
Kääpiösnautserin terveydenhoitoon kuuluu parhaimmillaan vain säännöllinen rokotuksilla käynti. Kuitenkin, kuten kaikilla roduilla, myös kääpiösnautsereilla on olemassa rodulle tyypillisiä sairauksia, joiden ennaltaehkäisemiseksi tai hoitamiseksi koira voi joutua tapaamaan eläinlääkäriä useammin. On suositeltavaa, että koira käytetään vähintään kerran, mieluiten parikin kertaa sen aikuiselämän aikana virallisessa silmätarkastuksessa, jossa todetaan koiran silmien terveys. Joidenkin yksilöiden kohdalla vuosittainen hammashuolto eläinlääkärin vastaanotolla on tarpeen suun terveyden ylläpitämisksi.

Turkinhoito:
Kääpiösnautserilla on kaksikerroksinen, karkea karvapeite, jota hoidetaan rodunomaisesti nyppimällä sormin pitkäksi kasvanut peitinkarva pois. Nyppimällä hoidettu turkki säilyttää karkeutensa ja kaksikerroksisuutensa, jolloin turkki suojaa ja lämmittää koiraa kurjemmillakin keleillä. Mitä useammin turkki nypitään sitä paremmin koira pysyy siistinä vuoden ympäri – kuitenkin turkkia tulisi trimmata vähintään 4 kertaa vuodessa koiran hyvinvointia ajatellen. Lisäksi siistiminen, eli koneella ajeltavien alueiden lyhentäminen noin kahden kuukauden välein edesauttaa pitämään koiran ulkonäön rotumääritelmän mukaisena.

Viikoittaisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu turkin kampaaminen ja tarvittaessa takkujen selvittäminen, korvakarvojen nyppiminen ja kynsien leikkuu. Pennuilla ja nuorilla koirilla voi joutua säännöllisesti poistamaan pitkäksi kasvanutta pohjavillaa, jotta turkki pysyisi kaksikerroksisena eikä takkuuntuisi. Turkki pestään tarvittaessa asianmukaisilla pesuaineilla.

Näyttelyyn osallistuva koira siistitään rodunomaiseen näyttelytrimmaukseen, jotta koira olisi kehässä parhaimmillaan. Näyttelytrimmaus tehdään noin viikko ennen näyttelyä. Parhaan trimmaustuloksen aikaansamiseksi näyttelykoiran turkkia tulee hoitaa säännöllisesti, turkin valmistelu aloitetaan viimeistään 3-6 kuukautta ennen näyttelyä. Kääpiösnautserin näyttelytrimmaus on syytä jättää asiantuntevan trimmaajan tehtäväksi.

Trimmauksen pystyy oppimaan itsekin, mutta ainakin aluksi on parempi kääntyä kasvattajan tai ammattitaitoisen trimmaajan puoleen. Oikein trimmattu turkki on helppohoitoinen, eikä siitä lähde karvoja.