Yleistä turkinhoidosta

Kääpiösnautseri on turkkirotu, jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa ympäri vuoden. Kun ”käppänän” on valinnut koirakseen, on myös velvollinen hoitamaan turkin kunnolla.

Turkkia hoidetaan nyppimällä käsin tai nyppimisveistä apuna käyttäen pisimmät karvat pois vähintään 4 kertaa vuodessa. Koira ei kärsi nyppimisestä. Sen sijaan pitkäksi kasvaneesta turkista on sille haittaa. Trimmaamaton turkki menee
takkuun, menettää säältä suojaavat ominaisuutensa eikä koiran nahka saa ilmaa, vaan ärsyyntyy ja voi tulehtua. Pahimmillaan hoitamaton koira on eläinsuojelutapaus. Sen sijaan koira jopa nauttii nyppimisestä, kun se pääsee eroon kuolleesta ja kutisevasta turkista. Turkin on kuitenkin oltava kypsä nypittäväksi eikä sitä revitä irti väkisin.

Koiran totuttaminen käsittelyyn on omistajan tehtävä. Se ei kuulu kasvattajalle tai jollekulle muulle ulkopuoliselle trimmaajalle. Käppänän kuuluu osata seistä pöydällä, maata sillä kyljellään, hyväksyä kuonosta kiinnipitäminen sekä tuntea olonsa turvalliseksi trimmauskoneen ja föönin kanssa. Kun koira osaa rentoutua trimmauspöydällä, toimenpiteestä tulee sille paljon mukavampi myös vieraan käsitellessä sitä.

Kääpiösnautserin turkissa on kahdentyyppisiä karvoja: suojaava peitinkarva ja eristävä pohjavilla. Päällimmäinen kerros on karkeaa, säänkestävää peitinkarvaa. Peitinkarva pitää koiran kuivana kostealla säällä. Vesi valuu siitä kuin ”hanhen selästä”. Peitinkarvan alla on pehmeää pohjavillaa, joka toimii eristeenä lämmittäen koiraa kylmällä ilmalla, lämpimällä hieman viilentäen. Turkin kaksikerroksisuus on tärkeä suoja säätä vastaan, joten sitä tulee vaalia.

Välineet

Kääpiösnautserin rodunomaisen trimmauksen aikaansaamiseksi tarvitaan omien sormien lisäksi pohjavillaveitsi, sakset (suorat ja ohennussakset), metallikampa, karsta ja trimmauskone, jossa 7- tai 10-terä. Nyppimisen apuna voi pohjavillaveitsen lisäksi käyttää sormikumeja, nyppimispulveria sekä trimmauspuikkoja. Lisäksi tarvitset kynsisakset kynsien leikkaamiseen.

Turkin arkihoito

Harjaus ja takkujen selvittäminen

Harjaus ja takkujen selvittäminen tehdään kerran viikossa. Säännöllinen turkinhoito ehkäisee takkujen ilmaantumista. Takut kiristävät ihoa hankaloittaen koiran luonnollista liikkumista. Pahimmillaan takut aiheuttavat koiralle jatkuvia kipuja ja ihotulehduksia.
Takkujen selvittämisen työkalut ovat karsta ja metallikampa, voit käyttää apuna myös selvityssuihketta tai hoitoainetta. Kääpiösnautserin tunnusmerkki on pitkä parta, joka voi tarvita muuta turkkia tiheämpää kampaamista pysyäkseen takuttomana. Runkoturkki takkuuntuu harvemmin, mikäli pohjavillaa on poistettu säännöllisesti.
Kampaa turkki kauttaaltaan läpi karvan tyvestä asti. Kamman tarttuessa takkuun selvitä sitä karstalla varovasti auki kasvusuunnan mukaisesti, kunnes saat takun avattua. Pidä kiinni takkukohdan karvoista mahdollisimman läheltä ihoa, näin selvittäminen ei satu koiraan. Jos takku on hankala selvittää sen voi ensin leikata saksilla halki, leikkaa aina ihosta poispäin. Koiran kannalta voi olla parempi leikata pahasti huopuneet takut kokonaan pois.

Pohjavillan poisto
Joillain kääpiösnautsereilla pohjavilla on hyvin runsasta, mikä pehmentää karvan laatua ja tekee siitä vaikeahoitoisemman. Runsas pohjavilla vaikeuttaa turkin nypintää sekoittuessaan peitinkarvoihin, siihen myös muodostuu helpommin takkuja. Pohjavillaa poistetaan säännöllisesti, jotta sitä on peitinkarvojen alla vain lyhyt kerros suojaamassa ihoa. Yleensä pohjavillan kasvu vähenee koiran iän ja säännöllisen villaamisen myötä.
Pohjavillaa poistetaan pohjavillaveitsellä. Harjoittele pohajvillaveitsen käyttöä: väärässä asennossa pidettynä se katkoo päällyskarvaa ja voi raapia koiran ihon naarmuille. Veistä pidetään kädessä lähes vaakasuorassa.

Käy pohjavillaveitsellä läpi koko koira, näin karvan laatu ja väri pysyvät hyvänä. Koristekarvoja (kulmakarvat, jalkakarvat, mahanaluskarvat) kannattaa villata  ajoittain, mikäli ne ovat pehmeät, huonon väriset ja/tai niissä on runsaasti pohjavillaa. Koristekarvat kasvavat hitaasti, joten vältä toimenpidettä juuri ennen näyttelyitä.
Villatessa vedä koiran nahka kädellä tiukalle, jotta villattava alue on tasainen eikä liiku. Veitsellä kammataan karvan kasvusuunnassa myötäkarvaan.Tekniikka on oikea, kun tunnet veistä liu’uttaessa pientä vastustusta ja veitseen tarttuu pohjavillaa.

Kääpiösnautserin turkissa kuuluu olla lyhyt kerros pohjavillaa. Monelta koiralta pohjavillaa saa kuitenkin poistaa reilusti ja säännöllisesti, jotta turkin oikeanlainen kaksikerroksisuus säilyy. Usein villan mukana lähtee myös kasvuvaiheensa loppupuolella olevia ”kuolleita” peitinkarvoja, jotka näin antavat tilaa uusien peitinkarvojen kasvulle.

Tassunpohjan karvat
Tassunpohjassa anturoiden välissä kasvaa karvaa, jota lyhennetään säännöllisesti. Karvat voi lyhentää saksilla tai trimmauskoneella (10- tai 15-terä).
Hoitamattomina varsinkin etutassujen anturoiden väliin syntyy helposti takkuinen pahkura, joka hiertää ihoa altistaen sen tulehduksille. Talvella anturanvälikarvoihin muodostuu usein lumipaakut, jotka haittaavat koiran liikkumista.

Korvakäytävän karvat
Kääpiösnautserin korvakäytävän karvat nypitään pois säännöllisesti. Näin ilma kiertää eikä kosteus pääsehautumaan karvoissa, jolloin seurauksena voi olla tulehdus. Ajele ensin korvalehden karvat pois, niin näet paremmin nypittävät karvat. Nypi vain korvakäytävässä kasvavat karvat. Karvoista saa paremman otteen, jos käyttää nyppimispulveria.

Kynsien leikkaus
Kynsien pituus tarkistetaan viikoittain ja niitä lyhennetään tarvittaessa.
Lyhennä kynttä vähän kerrallaan. Kynnen sisällä on hermoja ja verisuonia sisältävä ydin, josta vuotaa verta mikäli kynttä leikkaa liikaa. Jokaiselle sattuu ennemmin tai myöhemmin vahinko, ja kynnen leikkaa verille. Älä tee asiasta numeroa hätääntymällä – näin koiralleei jää pelkoa kynnenleikkuuta kohtaan. Verenvuodon voi tyrehdyttää hemostaattisella jauheella (saa apteekeista ja hyvinvarustelluista eläintarvikeliikkeistä) tai perunajauhoilla.
Kynttä ei saa päästää kasvamaan liian pitkäksi, sillä ydin kasvaa kynnen mukana. Pitkäksi kasvanutta kynttä saa vähitellen lyhennettyä leikkaamalla sitä ainakin kaksi kertaa viikossa, vähän kerrallaan.

Onko turkki pakko nyppiä?

Turkki vaatii nypinnän pysyäkseen karkeana. Koneella ajettaessa karva katkotaan poistamatta sitä juurineen. Ajeltu turkki muuttuu hyvin usein pehmeäksi ja turkin kaksikerroksisuus katoaa. Leikkaamalla katkaistun karvan väritön ja kiilloton varsi jatkaa kasvuaan, eikä uutta karvaa pääse muodostumaan. Ajan mittaa peitinkarva muuttuu ohueksi ja pehmeäksi sekoittuen pohjavillaan. Seurauksena on, että turkista tulee helposti takkuuntuva sekä likaa ja kosteutta imevä. Turkki ei siis enää suojaa koiraa, vaan koiran säänkestävyys heikkenee. Lisäksi leikelty turkki menettää yleensä värinsä, siitä tulee harmaa, kiilloton ja pehmeä. Tästä syystä myös kotikoiran turkki tulisi hoitaa nyppimällä. Kerran ajettu turkki on tiukemmin kiinni, joten sen nyppiminen on vaikeampaa, jossain tapauksissa jopa mahdotonta.
On kuitenkin olemassa kääpiösnautsereita, joille turkin ajelu voi olla nyppimistä armeliaampi vaihtoehto. Tällaisilla yksilöillä karva on niin pehmeää tai koira on niin herkkäihoinen, että nyppiminen aiheuttaisi sille vain kipua. Toisinaan myös koiran sterilointi/kastrointi muuttaa turkin laatua niin, että sitä ei enää voi nyppiä. Monilla vanhenevilla koirilla kipukynnys alenee, jolloin nyppiminen alkaa tuntua niistä epämiellyttävältä. Tällöinkin voi miettiä, olisiko turkin ajelu koiralle
mukavampi vaihtoehto.